FindianaJones

It's a wild thing!

Tapaninpäivän ajelulla olimme palaamassa Dandelin tiikerireservaatista, kun huomasimme keskellä tietä kuolleen apinanpoikasen. Apinat ovat minulle tärkeitä johtuen siitä, että aikoinaan meillä oli oma lemmikkiapina, Hanuman. Tein moottoripyörällä u-käännöksen tarkoituksenamme haudata kuollut apina.

Kun saavuimme apinanpoikasen kohdalle, niin vaimoni Cinderella huomasi, että apina edelleen hengittää. Siirsin pyörää tien sivuun, kun kuulin metsän reunassa piileskelevän apinalauman alkavan kirkua. Samassa kuulin Cinderellan huutavan minulle jotain. Hän oli kaapannut tiellä makaavan pennun syliinsä. Käynnistin pyörän uudelleen ja olin aivan varma, että apinalauma hyökkää kimppuumme. Niin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan poistuimme paikalta naarmuitta.

Minut valtasi epätodellinen fiilis. Muistin, että meillä oli repussa pronssinen Hanuman-patsas, jonka olin ostanut Goan Arambolista vain pari päivää aiemmin. Hanuman on hindujen apinajumala, jolla on iso rooli Ramayanassa, eli intialaisten Kalevalassa.

Ajomatkaa Yellapurasta, josta apina löytyi, oli vielä reilut 150 kilometriä vuokra-asunollemme Aghnashinijoen rantaan. Matkan aikana poikanen oli pyyhkeeseen kääritty. Jossain vaiheessa Cinderella hihkaisi, että tunsi kuinka pienokainen liikutti jalkojaan. Silloin minulle heräsi toivo, että se saattaisi selviytyä.

Puolessa matkaa pysähdyimme kookospähkinäkojulle lepäämään. Samalla tutkimme apinan saamia vammoja tarkemmin. Näytti siltä, että kyse oli ainoastaan pintaruhjeista. Poski oli turvoksissa ja toinen silmä musta. Samoin eturaajassa oli pieni ruhje, mutta muuten raaja toimi normaalisti.

Nyt kun apinan löytymisestä on kaksi vuorokautta, näyttää todennäköiseltä, että se selviää hengissä. Vieläkään se ei ole halunnut syödä mitään kiinteää, mutta suostuu juomaan tuttipullosta maitoa tai vettä. Suurimman osan päivästä se nukkuu.

Reesusmakakien lajiin (Rhesus Macaque) kuuluvan poikasen ikää on vaikea avioida, mutta ihan vauva se vielä on. Naapurin rouva veikkasi, että se olisi vain kuukauden ikäinen. Itse veikkaan, että kahden ja kolmen kuukauden välillä. Laji kehittyy melkein yhtä hitaasti kuin ihminen, joten kuluu vuosia siihen, että poikasesta kasvaa iso uros. Minulla on kuitenkin haave, että joskus voisin ajella jeepillä pitkin savannia sellainen täysikasvuinen apinanjötikkä vierellä.

Siihen on pitkä taival, mutta katsotaan kuinka käy. Yksi suuri uhkatekijä on ihminen, nimittäin poliisiviranomainen. Vuokranantaja kävi jo kertomassa, että laki villieläimistä on tiukentenut siitä, kun meillä viimeksi oli apina, ja saattaa olla, että viranomainen ottaa poikasen huostaansa. Lain tiukentuminen villieläinkauppaa vastaan on tietysti hyvä juttu, mutta huostaanotto yleensä tarkoittaa, että eläin laitetaan pieneen häkkiin. Tänään Cinderella soitti paikalliselle poliisipäällikölle ja ilmoitti asiasta. Päällikkö vastasi “No problem”, joten ensimmäinen erä on voitettu. Mutta tässä maassa voi olla varma, että ei se siihen jää. Jos kuka tahansa kyläläinen keksii valittaa villieläimestä, niin toinen erä on enemmän kuin mahdollinen.

Toivon kuitenkin, että järki voittaisi. Pelastimme apinan jo kerran varmalta kuolemalta, kun se lojui keskellä vilkasta tietä. Muutenkin olen valmis ottamaan siitä vastuun kuin omasta lapsestani, turvaten kuitenkin, että se saa liitää vapaana puiden latvoissa ja missä ikinä lystää. Tästä seikkailusta aion kirjoitella vastakin. Jos olet kiinnostunut kuulemaan, niin pysy “kanavalla”.

P.S. Kertomus on julkaistu myös Findiana Jones -blogissani.

http://findianajones.com/2015/12/28/its-a-wild-thing/

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.